OTTO JÄMSÉN HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTOON!

(VERSIO SUOMEKSI/FINNISH VERSION)

Yhdysvaltain viimeisimmät vaalit pidettiin viime marraskuussa 2024, mutta täällä Suomessa kampanjakausi on käynnissä. Yksi syy siihen, etten ole viime aikoina kirjoittanut, on se, että mieheni, Otto Jämsén, pyrkii Helsingin kaupunginvaltuustoon SDP:n (Sosiaalidemokraattinen puolue) ehdokkaaksi. Olen hänen kampanjapäällikkönsä.

Olen tuntenut Oton yli 21 vuotta, melkein yhtä kauan kuin olemme olleet naimisissa, ja olen nähnyt omakohtaisesti hänen intohimonsa politiikkaan ja vankkumattoman kokemuksensa oikeudenmukaisen ja reilun yhteiskunnan puolesta toimiessaan yli 40 vuoden ajan virkamiehenä. Saatan olla puolueellinen kannassani (Hyvä ehdokas 865!), mutta ajattelin, että hänen haastattelunsa valaisisi mielenkiintoisia näkökohtia hänen historiastaan ja joitakin dramaattisia tapahtumia, jotka ovat muokanneet häntä ihmisenä ja ehdokkaana. Näihin kuuluvat muun muassa selviytymiset lähes kuolemaan johtaneesta auto-onnettomuudesta ja kahdesta vakavasta sairaudesta sekä lapsuuden poliittisen sankarin vaikutus.

Huom: Vaikka kansainvälisesti on paljon keskusteltavaa, keskustelumme keskittyy helsinkiläisten ja suomalaisten tarpeisiin ja huolenaiheisiin.

L: Hyvää huomenta, Otto, ja kiitos, että istuit alas vastaamaan muutamaan kysymykseen. Tiedän, ettei ole helppoa kertoa näitä yksityiskohtia englanniksi, kun suomi on äidinkielesi.

O: No, kampanjapäällikköni vaati (hymyilee). Teen parhaani.

L: Okei, aloitetaan. Milloin kiinnostuit politiikasta ensimmäisen kerran?

O: Kun synnyin Helsingissä vuonna 1955, isäni Artturi Jämsén oli valittu edellisenä vuonna Suomen eduskuntaan. Hän oli 29-vuotiaana Maalaisliiton nuorin kansanedustaja. Politiikka oli iso osa lapsuuttani hänen ansiostaan. Muistan, että hän puhui paljon puhelimessa äänestäjiensä kanssa kotonamme Pihtiputaalla, kuunnellen heidän huoliaan, jotka hän sitten vei Helsinkiin etsimään ratkaisuja. Hänen tavoitteenaan oli parantaa heidän olojaan auttamalla heidän maatalousyrityksiään, luomalla työpaikkoja ja parantamalla terveydenhuollon ja koulutuksen saatavuutta. Asiat ovat edelleen tärkeitä tänä päivänä. Hän oli erittäin hyvä kuuntelija ja vielä parempi puhuja. (Kuva alla: Otto, keskellä, vanhempien ja viiden sisaruksen kanssa).

L. Muistatko, että muita poliitikkoja on vieraillut kotonasi?

O: Kyllä, isäni sai usein vieraita puolueestaan ja myös muiden puolueiden johtajia. Kuten tiedätte, Suomessa on noin kymmenen puoluetta, toisin kuin Amerikassa, jossa on kaksi pääpuoluetta, demokraatit ja republikaanit.

L: Miten luulet, että useat puolueet vaikuttavat poliittiseen maisemaan täällä?

O: Päätöksenteossa tarvitaan erittäin paljon ahkeraa viestintää ja kompromisseja. Valtakunnanpolitiikassa yhden puolueen ei ole mahdollista hallita, koska mikään puolue ei saa äänten enemmistöä. Eniten ääniä saanut puolue voittaa, ja sen on muodostettava hallitus, usein toisten puolueiden kanssa, vaikka puolueiden ohjelmat saattavat olla hyvinkin erilaisia. Osa puolueista jää oppositioon. Muut puolueet ovat oppositiossa. Kuntapolitiikassa yleensä kaikkien puolueiden edustus pyritään turvaamaan kunnanhallituksessa, jotta kaikkien viesti on päätöksenteossa mukana.

L. Olet ehdolla SDP:n ehdokkaana, joka on osa oppositiota.

O: Toivottavasti ei kauan! Seuraavissa eduskuntavaaleissa on ainakin mahdollisuus korjata tilanne. Viimeisimpien mielipidemittausten mukaan SDP johtaa noin kahdella prosentilla. Meidän on kuitenkin kaikkien muistettava käydä äänestämässä, jotta muutosta saadaan aikaiseksi.

L. Oliko sinulla muita poliittisia vaikutteita kuin isäsi?

O. Nuorena olin Robert F. Kennedyn suuri ihailija. Myös nuorempi veljeni Heikki oli. Aamuisin laitoimme huoneessamme radion päälle ja kuuntelimme hänen presidentinvaalikampanjansa päivityksiä Amerikasta. Sitten sinä kohtalokkaana päivänä 5. kesäkuuta 1968 järkytyimme, kun toimittaja Pasi Rutanen ilmoitti, että sankariamme oli ammuttu. Olimme järkyttyneitä, kun hän kuoli seuraavana päivänä.

L. Mitä ihailitte RFK:ssa?

O: Hänen syvää intohimoaan auttaa muita, erityisesti vähemmistöjä ja köyhiä. Hänellä oli vahvoja mielipiteitä ja hyviä suunnitelmia parempien terveydenhuolto- ja koulutusjärjestelmien luomiseksi. Hänen ensisijaisena tavoitteenaan oli turvallisempi, oikeudenmukaisempi ja reilumpi yhteiskunta kaikille. Isäni oli myös myötätuntoinen ihminen, ja hän jakoi monia näistä ominaisuuksista. Ehkä siksi RFK veti minua puoleensa.

L: Koska kiinnostuit politiikasta jo nuorena, miksi et sitten pyrkinyt poliittiselle uralle?

O: Isäni tahto oli, että minusta tulisi luterilainen pappi, mutta olin siihen hommaan aivan liian ujo. Olen kuitenkin edelleen mukana kirkossa muilla tavoin. Päätökseni opiskella oikeustiedettä oli puhtaasti käytännöllinen, sillä työmahdollisuuksia oli, ja minun piti tehdä töitä. Valmistuttuani Helsingin yliopistosta työskentelin syyttäjänä, ja joskus työnkuvaani kuului myös poliisipäällikkö- ja muut nimismies tehtävät (kuva alla keskellä Pihtipudas-henkilökunnan kanssa). Pääsin 40-vuotisen urani aikana auttamaan eri tavoin palvelemalla ja huolehtimalla siitä, että oikeus toteutui.

L: Nyt kun olet eläkkeellä, mikä tapauksistasi on jäänyt parhaiten mieleesi?

Ehkä tyydyttävin tapaukseni liittyi harmaan talouden torjuntaan. Taloussyyttäjän työni lisäksi toimin 15 vuotta työsuojeluvaltuutettuna Helsingin syyttäjänvirastossa. Jossain vaiheessa toimistoomme alkoi tulvia rakennusalaan liittyviä kuittikauppatapauksia. Arvonlisäverovelvollisiksi rekisteröityneet yritykset, joiden elinkaari oli lyhyt, laiminlöivät ilmoittautumisensa verottajalle, ilmoittivat vain osan tuloistaan tai nollasivat tuloksensa väärennetyillä kuiteilla.

Kirjoitin sitten 6. kesäkuuta 2008 Helsingin Sanomiin minun ja muiden talousrikossyyttäjien allekirjoittaman avoimen kirjeen, jossa todettiin: “Kuittikauppajutut lisääntyvät koko ajan. Tuntuu hullunkuriselta, ettei mitään ei tehdä, kun miettii, miten paljon resursseja poliisi, syyttäjä ja oikeuslaitos joutuvat käyttämään. Nytkin on oikeudessa juttu, jossa vastaajia on satakunta ja jonka käsittely kestää yhdeksän kuukautta. Se on pahimmanlaatuista byrokratiaa.”

L: Kuunteliko kukaan?

O: Lopulta. Valtiovarainministeri Katainen torjui syyttäjien huolenaiheet puheessaan seuraavana päivänä, ja myös rakennusteollisuus vastusti syyttäjien viestiä. Rakentamispalveluiden käänteinen arvonlisäverovelvollisuus tuli kuitenkin voimaan 1. huhtikuuta 2011, kun hallitus vaihtui. Sen jälkeen järjestelmä on lisännyt arvonlisäverotuloja 80-120 miljoonalla eurolla vuosittain.

Rakennusteollisuus RT ry:n hallituksen puheenjohtaja Timo Kohtamäki totesi myöhemmin: “On myönnettävä, että olimme asiassa väärässä, mutta hyvä niin, koska käännetyn  alv:n avulla on voitu torjua harmaata taloutta.” (Ks. tarkemmin Markku Hirvonen, Verokarhun Muistelmat, s. 352-360.)

L: Selvästikin valitsit aivan toisenlaisen urapolun kuin pappisuran. Kadutko mitään?

O: Olin vuosia ristiriidassa, koska Suomessa sana “syyttäjä” tarkoittaa “syyttäjää”. Painopiste on rankaisemisessa, kun taas papin viesti on armo ja anteeksiantaminen. Osittain tunsin, että se, mitä tein, oli vastoin isäni tahtoa. Mutta sitten ajattelutapani muuttui, kun täytin 60 vuotta.

L: Miten niin?

O: Syntymäpäiväjuhlissani saksalaisen kirkon seurakuntasalissa ystäväni Tapani Erling piti englanninkielisen puheen ja kertoi, että olin silloin toiminut yli 30 vuotta yhteiskunnan palvelijana. Tämä oli valoa sielulleni. Ymmärsin, että palvelin enkä syyttänyt. Sitten kaksi vuotta sitten eläkejuhlissani (kuva lahjoineen alla) sanoin kollegoilleni, että muistakaa, että te teette työtä yhteiskunnan palvelijoina, mikä on suuri kunnia ja tärkeä tehtävä.

L: Harkitsitko monivuotisen julkisen palvelun urasi aikana osallistumista paikallistasolla?

O: Kyllä. Kun asuin Pihtiputaalla kymmenen vuotta 80- ja 90-luvuilla, olin kahdeksan vuotta kunnanvaltuustossa ja hallituksessa, neljä vuotta olin hallituksen puheenjohtaja.

L: Harkitsitko tuon kokemuksen perusteella asettumista ehdolle eduskuntaan isäsi tavoin?

O: Minua rohkaistiin asettumaan ehdolle Suomen eduskuntaan vuonna 1991 Keskustan ehdokkaana, ja niin tein. Sain yhteensä 1975 ääntä, mutta se ei riittänyt läpimenoon.

L: Olitko pettynyt?

O: En. Kampanjani päättyi hyvin dramaattisella tavalla. Jouduin hyvin vakavaan auto-onnettomuuteen.

L: Kuinka kauheaa. Kerro, jos se ei ole epämukavaa.

O: Olin ajamassa viimeiseen kampanjatilaisuuteen Pihtiputaalla, Liitonjoelle, kun autoni pyörät juuttuivat jääraiteisiin ja pomppasi ylös ja laskeutui katto alaspäin ulos tieltä ojaan. Muutamassa sekunnissa tuulilasin lasi pirstoutui ja roikuin ylösalaisin. Onneksi minulla oli ollut turvavyö. Luulin todella kuolevani. Aivan pääni vieressä oli kivi, joka oli juuri ja juuri ohittanut minut.

L: Koska tämä tapahtui aikana ennen matkapuhelimia, miten apu saapui paikalle?

O: Ei se tullut. Onnistuin jotenkin avaamaan oven ja pääsemään ulos. Autoni oli romuttunut ja se oli tuhonnut aidan, joten kävelin tien toisella puolella olleen maanviljelijän talolle ja tarjosin maksavani aidan korjauksen.

L: Tuo kuulostaa joltain yli suomalaisen sisun (tahdonvoima tai rationaalinen toiminta vastoinkäymisissä). Mitä maanviljelijä sanoi?

O: Hän kieltäytyi ottamasta maksua. Soitin talosta poliisille, joka huomioivat urat tiessä ja sen etten ole syyllinen. Sitten soitin hyvälle ystävälleni Tuomo Jääskeläiselle, joka ajoi minut kampanjatilaisuuteen.

L: Et ole tosissasi! Etkö mennyt sairaalaan?

O: En, päässä oli haava, mutta se vuotanut verta enkä ollut muutoinkaan loukkaantunut. Oli kummallisen rauhallinen olo.

L: Olisin ollut päivystyksessä koukussa rauhoittavaan tiputukseen.

O: Jatkoimme tilaisuuteen Muhosen perheen kotiin Liitonjoelle, kerroin tieltä suistumisesta ja pidin ehkä vähän lyhyemmän puheen. Seuraavana päivänä osallistuin Karstulassa viimeiseen tilaisuuteen kaikkien Keski-Suomen ehdokkaiden kanssa. Paikalla oli myös puolueen puheenjohtaja ja tuleva pääministeri Esko Aho, tuleva pääministeri. Kun minun oli aika puhua, en voinut muuta kuin kertoa auto-onnettomuudesta ja siitä, kuinka onnellinen olin, että olen vielä hengissä.

L: Ajattelitko onnettomuuden ja vaalien ajankohdan vuoksi, että maailmankaikkeus lähetti sinulle merkin?

O: Kyllä. Kansanedustajuus, jota olin tavoitellut, ei ollut minulle tarkoitettu. Kampanja oli ohi, ja olin todella kiitollinen voidessani palata tavalliseen elämääni.

L: Ja nyt, 34 vuotta myöhemmin, olet ehdolla SDP:n ehdokkaana Helsingin kaupunginvaltuustoon. Koska olet eläkkeellä, miksi et lähtisi Espanjaan, rentoutuisi ja ottaisi aurinkoa rannalla?

O: Suomessa meillä on sanonta: “Pidä hyvästä kiinni”. Se löytyy Timoteuksen toisesta kirjeestä. Työskentely helsinkiläisten puolesta antaisi minulle mahdollisuuden jatkaa palvelemista. Minulla on intohimoa ja energiaa tarttua vaikeisiin ongelmiimme sekä pitkä työkokemus ja oikeat arvot tehdä oikeudenmukaisia päätöksiä kaikkien kannalta. “Otto Jämsén ihmisten puolesta!” Se on kampanjani iskulause.

L: Puhuu kuin aito sosiaalidemokraatti.

O: Olen hyötynyt suuresti henkilökohtaisessa ja ammatillisessa elämässäni SDP:n ohjelmasta. Sain esimerkiksi lukukausimaksuttoman yliopistokoulutuksen kuuden vuoden ajan Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. SDP:n historiaa lukiessa on selvää, että puolue on kannattanut maksutonta koulutusta, kohtuuhintaista päivähoitoa ja asumista, työntekijöiden oikeuksia, terveydenhuoltoa kaikille ja vahvaa yritystaloutta. Elokuussa demokraattien kansalliskokouksessa pitämässään puheessa entinen presidentti Bill Clinton mainitsi, että kylmän sodan jälkeen Amerikkaan on luotu 51 miljoonaa työpaikkaa, joista 50 miljoonaa on demokraattihallinnon ja vain miljoona republikaanihallinnon aikaana luotuja. Haluan sanoa, että taloudellisilla ideoilla ja ratkaisuilla voi olla myönteinen vaikutus yhteiskuntaan. Meidän on muutettava suuntaa. (Kuvassa alla SDP:n kansanedustaja ja Helsingin pormestariehdokas Eveliina Heinäluoma.)

L: Kerro yksi ideasi paikallistalouden parantamiseksi.

O: Arvonlisävero (alv) 25,5 prosenttia on mielestäni aivan liian korkea. Se on myös epäoikeudenmukainen, koska se on sama kaikille – köyhimmistä rikkaimpiin asukkaisiin. Kun tuotteet ja palvelut ovat kalliimpia, ihmiset pysyvät yleensä enemmän kotona, tekevät vähemmän ostoksia ja vähentävät ylimääräisiä menoja, kuten elokuvia tai ammattimaisen hiustenleikkauksen. He ovat liian huolissaan vuokran ja lämmityslaskujen maksamisesta. Tämä puolestaan tuhoaa paikallisia yrityksiä sen sijaan, että ne kasvaisivat ja loisivat työpaikkoja. Kun työntekijöitä on enemmän, syntyy enemmän verotuloja, ja tämä auttaa tukemaan kaikkien yhteiskunnan jäsenten hyvinvointia.

L: Puhutaanpa keinoista, joilla helsinkiläisten elämää voitaisiin parantaa. Tiedän, että henkilökohtaisista syistä olet intohimoisesti sitoutunut julkisen terveydenhuoltojärjestelmän vahvistamiseen.

O: Kyllä. Pidän Helsingin julkista järjestelmää hyvänä, se on pelastanut henkeni kahdesti.

L: Kerro lisää.

O: Kun työskentelin syyttäjänä, sain työterveyshuollon, kuten Suomessa on tapana. Työterveyslääkärini kautta vuonna 2009 löytyi poikkeava verikoe. Lähete Meilahden sairaalaan, jossa otettiin koepala ja lopulta useiden kuukausien odotuksen jälkeen syöpä leikattiin  Olin erittäin tyytyväinen saamaani robottileikkaukseen ja korkeatasoiseen ja laadukkaaseen lääketieteelliseen hoitoon. Meidän velvollisuutemme yhteiskuntana on varmistaa, että kaikilla on oikea-aikainen pääsy julkisen sektorin hoitoon, kuten minulla oli.

L: Mikä oli toinen kerta, kun jouduit sairaalaan?

O: Neljä vuotta myöhemmin työterveyshuollossa havaittiin sydämen rytmihäiriö polkupyöräkokeen aikana. Minut lähetettiin jälleen Meilahteen, jossa minulle tehtiin varjoainekuvaus ja todettiin, että valtimoissa oli useita tukoksia. Seitsemän viikon odotuksen jälkeen Meilahdessa tehtiin sydämenohitusleikkaus. Neljä valtimoa ohitettiin.

L: Muistan, mikä shokki se oli. Tilasi oli paljon pahempi kuin olit luullut.

O: Sain jälleen kerran laadukasta hoitoa ja toivuin leikkauksesta hyvin. Pelkään nyt, että jotkut poliittiset ryhmät Suomessa ovat siirtymässä kohti amerikkalaista järjestelmää tai yksityistämistä, jossa vakuutusyhtiöt ovat mukana. Helsingin Sanomissa hiljattain ilmestyneestä artikkelista luin, että Suomen hallitus lupasi 630 miljoonaa euroa yksityiselle terveydenhuoltoyhtiölle, kun julkinen sektori kamppailee palkatakseen lisää hoitajia ja lääkäreitä ja päivittääkseen laitteita. Julkisella sektorilla ei ole muuta motiivia kuin palvella ja auttaa. Yksityisten yritysten pitää tavoitella voittoa pysyäkseen pystyssä. Jos yksityisen yritykset ovat kansainvälisesti omistettuja, niiden voitot menevät usein ulkomaille eivätkä jää tänne Suomeen.

Siksi olen vahvasti sitä mieltä, että nämä yksityisille klinikoille menevät rahat pitäisi ohjata uudelleen julkisen terveydenhuoltojärjestelmän parantamiseen, mikä tekee yhteiskunnasta terveemmän. Kun Suomen hallitus äänestää palveluiden leikkaamisesta, tunnemme sen voimakkaasti täällä Helsingissä, koska olemme väkirikkain kaupunki. Näissä vaaleissa meidän on lähetettävä hallitukselle vahva viesti, että on aika muuttaa suuntaa.

L: Onko sinulla yksityiseltä terveydenhuoltosektorilta julkiseen terveydenhuoltoon suunnattujen varojen uudelleen ohjaamisen lisäksi muita ideoita terveydenhuollon, julkisen koulutuksen, päivähoidon, työttömien ja muiden palvelujen rahoittamiseksi, joista niin monet ovat riippuvaisia?

O: Suunnitteilla on Turun ratahanke 3,4 miljardin euron kustannuksella veronmaksajille.  Eduskunnassa hyväksytty hallituspuolueiden päätöksellä tälle vuodelle 400 miljoonan määräraha hankkeen aloittamiseksi. On vaikeaa kuvitella, että aikana, jolloin Suomen on turvattava rajansa Venäjän kanssa, kasvatettava talouttaan ja investoitava julkisiin palveluihin, kuten terveydenhuoltoon ja koulutukseen, lyhennämme sen sijaan junamatkoja Turun ja Helsingin välillä. Meidän on rahoitettava hankkeita, jotka tukevat kaikkia.

L: Kuten sanoit, “Otto Jämsén, ihmisten puolesta!”. (Hymyilee ujosti.) Haluaisin lisätä oman huomioni sairaanhoitoon liittyen. Vaikka sain erittäin hyvää leikkauksen jälkeistä lääketieteellistä hoitoa, kun huoneessa oli neljä potilasta, sairaanhoitajat olivat selvästi alimitoitettuja ja ylikuormitettuja. Kahta lukuun ottamatta kaikki olivat suomalaisia, ja keittiö- ja siivoushenkilökunta oli ei-suomalaista. Kuten tiedätte, nykyinen hallitus on ryhtynyt toimiin vaikeuttaakseen maahanmuuttajien ja ulkomaalaisten muuttoa tänne ja pysyväksi asukkaaksi ja kansalaiseksi. Onko tämä oikea ratkaisu?

O: Ehdottomasti ei. On erittäin tärkeää ja kannattavaa panostaa maahanmuuttajien ja ulkomaalaisten kotouttamiseen ja koulutukseen Suomessa. Helsingin Sanomien tuoreessa viestissä (11.3.2025) kerrottiin: “Jos rauha säilyy Suomessa, niin rauhan ajan Suomi tarvitsee vuoteen 2030 mennessä vähintään 130 000 ihmistä lisää hyvinvointiyhteiskuntamme ylläpitämiseksi. Ilman maahanmuuttoa meitä ei riitä hoitamaan, rakentamaan, tuottamaan, kehittämään, suunnittelemaan, tutkimaan, innovoimaan ja yrittämään. Maahanmuutto on maan puolustus.”

Meidän pitäisi olla iloisia ja kiitollisia siitä, että ulkomailta muuttaa tänne ihmisiä tekemään työtä ja kasvattamaan perheitään. Kuten Linda tiedät omakohtaisesti, se voi olla haastavaa. Hallituksen on jälleen kerran muutettava suuntaa ja helpotettava heidän tänne jäämistään ja kotoutumistaan.

L: Ennen kuin lopetamme, haluaisitko kertoa vielä jotain muuta. Esimerkiksi jokin lemmikkiprojekti?

O: Innokkaana uimarina toivoisin, että julkiset uima-altaat avautuisivat aikaisemmin ja sulkeutuisivat myöhemmin kauden aikana. Viime vuonna Uimastadion sulkeutui syyskuun alussa, kun taas Espoossa jotkut maauimalat pysyivät auki kolme viikkoa pidempään. Ja se oli myös hyvä asia, koska täällä oli epäsäännöllisen lämmintä. Ilmasto muuttuu, ja meidän on mietittävä, miten ihmiset voivat viihtyä. Kaikki eivät halua sukeltaa Itämereen.

L: Kuulostaa hyvältä idealta. Oliko muuta?

O: Mielestäni on erittäin tärkeää tukea lasten ja nuorten kulttuuri-, liikunta-, musiikki-ja taideohjelmia. Tulevaisuutemme on nuorten varassa, ja haluamme heidän uskovan, että tulevaisuus on täynnä toivoa. Kampanjan aikana minulla ja muilla ehdokkailla on ollut mahdollisuus osallistua muutamiin mm. Helsingin Taiteilijaseuran, Helsingin konservatorion, International School of Music Finlandin, Teatterikorkeakoulu Dodin, Lauttasaaren musiikkiopiston ja Ylioppilasurheiluliiton järjestämiin nuorisotapahtumiin. Kaikki nämä järjestöt tekevät arvokasta työtä sen eteen, että nuorimpien sukupolviemme arki ja tulevaisuus ovat täynnä toivoa.

L: Kerro lopuksi, milloin vaalit ovat ja miten helsinkiläiset voivat äänestää sinua.

O: Vaalipäivä on sunnuntaina 13. huhtikuuta 2025, mutta ennakkoäänestys on 2.-8. huhtikuuta ja ulkomailla äänestäminen 5.-8. huhtikuuta. Kaikille äänioikeutetuille ilmoitetaan postitse heidän paikallinen äänestyspaikkansa.

L: Miltä kampanja ja mahdollisuutesi tuntuvat?

O: Ehdokkaita on yli 1 000 kaikista puolueista. Suomalainen demokratia toimii, kun ehdokkaita on paljon. On suuri ilo ja kunnia olla mukana. Riippumatta siitä, voitanko vai en, olen tyytyväinen tulokseen. Jos pääsen valtuustoon, se on hieno tilaisuus, jos en, olin mukana tällä tärkeällä hetkellä Suomen politiikassa. Kiitos kaikille minua äänestäneille.

L: Toivotan sinulle paljon onnea, ehdokas 865, ja kiitos, että istuit tähän haastatteluun. Mennään nyt jakamaan mainoslehtisiä metron edustalla (Kuva alla: kampanjoimassa yhdessä Pyhän Patrickin päivänä.)